Sain keväällä tehdä siskolleni hääpuvun kohtalaisen pikaisella aikataululla, ja toteutus tehtiinkin viikon sisällä kunhan suunnitelmat olivat jokseenkin kohdillaan. Talvilomalla tuli siis tehtyä reissu maaseudulle ja ompelukoneen ääreen.
Hauskaa oli se, että olinpa juuri vähän aiemmin saanut valmiiksi mieheni siskon hääpuvun, joka hänkin paukkasi vihille tuossa vuodenvaihteen tienoilla. Siitä lienee aihetta tehdä sitten jo seuraava kirjoitus. Olen otettu kyllä luottamuksesta, kun en ole aiemmin tällaisia projekteja tehnyt, saati oikeastaan lainkaan mitään virallista juhlapukua.
Ihan tavallista, perinteistä valkoista kermakakkumekkoa ei tästäkään tullut.
Kankaina
olivat polyesterisatiini (ns. morsiussatiini), ja helmassa sifonkia
pari kerrosta. Etukappale on tuettu vahvalla brodeerauksen kanssa
sopivalla tukikankaalla.
Prototyyppi
tehtiin vanhasta lakanasta (harmi ettei tullut kuvattua), jonka jälkeen
minä ompelin ja sisko purkasi. Tuli meinaan ihan muutama ajatuskatkos
vuoritetun yläosan kanssa, ja kappaleet halusivat väkisin mennä väärään
järjestykseen. Kyllä ne lopulta löysivät ihan oikeille paikoilleen.
Palaset tuntuivat muutenkin vähän loksahtelevan kohdalleen vasta tekoviheessa, mutta mitään suurta luonnononnettomuutta ei kyllä tarvinnut kohdata. Ilmeisesti se on mun tekotapa, ja onneksi olen saanut aika vapaat kädet toteutuksen ja suunnittelunkin suhteen, joten lopputulos ja vaatteen kantajan tyytyväisyys on lopulta se tärkein.
Kuvat kannattaa klikata isommiksi, varsinkin nuo viimeiset!
 |
| Etukappaleen brodeerauksia. | |
|
 |
| Keskeneräisen mekon säilytystä tyylillä. |
 |
| Ilman helmahörhelöjä. |
 |
| Helmahörhelöjen mallaamista. |
