Paluu keskiajalle

Kävin Hämeen keskiaikamarkkinoilla, ja sinnehän piti pukea kaikkea omatekoista ajan henkeen sopivaa. Autenttisuus ei ollut nyt pyrkimyksenä. 
Kaikki kuvissa näkyvät vaatteet olen tehnyt, hevosen jouhista tehtyjä korvakoruja myöten.

Puuvillahame on jo pari vuotta sitten tehty, kiinnitys vyötäröllä on toteutettu nyörityksin. Helmalinjaa löytyy äkkiä mitattuna 6 metriä. Pituuttakin riittää mukavasti että sopii kyllä liikkua.

Huivi vyötäröllä on neulottu Wingspan, josta on ollut juttua aiemmin; http://laveeraus.blogspot.fi/2015/12/wingspan-huivit.html

Liivin tein viime talvena koulutyönä muiden hommien ohella, puuvillasta sekin. Edessä nepparit sekä soljet. Jos kiinnityksen edessä olisi toteuttanut nyörityksellä, olisi liivi ollut kääntömallia, ja vuoripuolen olisi voinut tehdä halutessaan eri väriseksi. Alkuperäismallissa taisi olla napit.

Paita on myös kaiken muun tapaan puuvillaa. Kankaan sain Kaarinan Jätti-Rätistä hurjaan 0,80€/m hintaan. Ei ole siis tätä paitaa ainakaan hinnalla pilattu. Sama paita toimii pitkä- ja lyhythihaisena.

Protoja ja tuotoksia

On tullut tehtyä vuorotellen kaikenlaista sekalaista. Tällä hetkellä on tekeillä kaksi neulepaitaa (puuvillainen ja villainen), lautapelikassi miehelle, ja tiski-/pöytärättejä on tuherrettu jo pitkin kesää vaikka millä väreillä. Muutamat vauvantossutkin on tullut tehtyä, niistä vielä langat päättelemättä. 

Rättien kirjoa.

 

 

Valokuvausta, korento järven rannalta.

Löytyi valokuvaa vielä keväältäkin kun housujen protoa on sovitettu.

Koulun sovituskopissa.

Ja koko porukan voimin on tehty taas ihan uusia juttuja, kuten lautapelikassia. Siitä varmaan jatkossa lisää. Kuva on siitä onnistunut että mun päällä on omatekoinen paita josta en jaksa tän enempää vääntää postausta, ja taustalla maalaamani öljyväritaulu vuodelta 2004, aiheena meksikolainen parkki Cuauhtémoc.

Hääpuku ja jotain pientä lisää

Mieheni sisko meni naimisiin viime vuoden lopulla, ja halusi mut tekemään pukua itselleen tuota tarkoitusta varten. Vähän perinteistä rokimpaa oli luvassa, ja sillä mentiin. Mitat otettiin, ja niiden varassa sumplittiin yhdessä ideoita toteutettavaksi.

Onneksi oli olemassa kakkosvaihtoehto tiedossa jos ensimmäinen koekappaleeni (ainoa sellainen) olisi valmistuttuaan täysi fiasko. Valmistuksen aikana ei nimittäin päästy kertaakaan sovituksia tekemään, joten pienoisella riskillä touhuttiin. Tosin sitähän se yleensä on koko naimisiinmeno (terv. kymmenes vuosi itsellä menossa), joten ei stressailtu liikoja mokomasta. 

Jotain tehtiin oikein, koska sulhanenkin vastasi vielä myöntävästi. =D
Luulen kyllä että morsian oli tehnyt sellaisen vaikutuksen jo aiemmin että tuossa tilanteessa oli tuskin kovin paljoa enää merkitystä vaatetuksella. On se kaunis morsian kuitenkin ihan kiva juttu.

Koska häitä on käsittääkseni tarkoitus juhlia vain kerran, tehtiin mekosta jälkikäteen vielä muissakin juhlavissa tilanteissa sopiva vaatekerta. Katkaisu vyötärön tienoille, vähän lisää metallia sirkkarenkaiden muodossa ja vielä tarvittaessa lisättävää pituutta hihoihin.

Kankaana tässä toimi laadukas puuvillatrikoo, jonka pinta on jossain määrin jopa minimaalisesti kiiltävää. Kangas ei jousta kovinkaan paljoa, joten pitää muotonsa todella hyvin.

Niin ja klikkailkaa kuvia isommaksi!

Hihaton. Kissa on.

Hihat on. Kissaton.

Takana violetti kaitale ja nyöritykset.

Sivuprofiilia.

Nyörityksiä lähempää pienen lemmikkilisän saaneena.