Naamiot

Tein naamiot siskon lapsille kun touhusin brodeerauskoneella muutakin (koulutöiden ohessa, en omista konetta). Tietysti niitä piti kokeilla itselleen ensin. Hullutteluksihan se meni, kuten näin vakavissa asioissa kuuluukin.

Punaruskea neulepaita

Neulepaita Novitan Isoveli-langasta, sävy 666. Jonkinmoinen ruosteinen punaruskea.
Aloitin tämän kesällä kaverin kesämökillä, ja tästä on jo ehtinyt kehkeytyä mun suosikkineule. Minkäänlaisia ohjeitahan ei mukana ole kulkeutunut, joten ihan itse olen jokaisen silmukan väänteen ja käänteen saanut suunnitella.

Etukappaleen pitsikuvion osaan ulkoa, niin monet sukat sillä olen tehnyt. Muu pintaneule on helppoa oikeaa ja nurjaa, eli ei mitään kummempia kommervenkkejä siinäkään. Taakse tein reikäraidoituksen selkärangan kohdalle antamaan ryhtiä isolle pinnalle.

Resorit ja kaulus on tehty jonkinlaisena patenttineuleena (puoli-, vale tai ihan oikea patentti, en muista enkä oikein tiedäkään...), joten ihan normaalia kohtaa ei taida tästä löytyä. Vähän omilta  patenteilta nää tuntuu kaikki olevan enemmän ja vähemmän. Olen tästä yksilöstä erittäin ylpeä, tein omannäköiseni paidan omilla taidoillani, eikä siinä ole moitittavaa omalta osaltani.

Paitapusero

Viime vuonna tein koulutyönä (vaatetusala) puuvillakankaasta paitapuseron, mistä olen tykännyt erittän paljon. Käyttökertoja on ehtinyt tulla valitettavan vähän, mutta joka kerta olen ollut tyytyväinen sen istuvuuteen, mukavuuteen ja hiostamattomuuteen.

Kaavat on hyvin löyhästi otettu alunperin jostain Suuri Käsityö- lehdestä, mutta ne on muokattu eri malliseksi ja mitat vaihdettu omiini. Nyöritykset olivat ihan oma idea, ja levisivät sitten selästä ranteisiin saakka...

Tästä on muodostunut yksi luottovaatteistani, sopii arkeen kuin pieneen juhlaankin. Juhlavuutta on helppoa lisätä koruilla ja muulla vaatetuksella, ja arkena se menee farkkujen kanssa mainiosti. Tämä on yksi niistä vaatteista jonka valmiiksi saaminen ja käyttö sen jälkeen on avannut silmäni sen suhteen mitä ns. markettivaatteet ovat omatekoisiin verrattuna. Tällaista kun ei vaan saa mistään perusputiikista, juuri sen muotoisena, mallisena, kokoisena ja värisenä (ja jopa hintaisena!) kuin mitä haluan.

Ihanan pitkät hihat! Housutkin omatekoiset, niistä lisää joskus.

Wingspan-huivit

Mulla on kaksi huivia jotka olen tehnyt melkein samalla ohjeella. Tai no, ainakin samaa ohjetta vapaasti mukaillen. Wingspan-huivien ohjeita löytyy sieltä sun täältä, eikä niissä liene kovin suuria eroja. Ne pitäisi tehdä ainaoikein-neuleella, mutta koska olisin turhautunut totaaliseen tylsyyteen niin tein ne helmineuleella. Näin pinnastakin tuli mielestäni kauniimpi.

Väri muokkautui ihan langan mukaan sen enempiä miettimättä, Novitan Polku (Porkkana). Tämä nimenomainen huivi on ollut jo useamman talven suosikkini, lähes päivittäin käytössä. Eipä minulla muita itse neulottuja huiveja ulkokäyttöön taida edes olla.

Huivit ovat myös vähintään tuplaten pidempiä kuin mikään ohje, koska halusin niiden menevän kolme kertaa kaulan ympäri ja sitten vielä vähän pituusvaraa. Ihan vaan ettei tule vilu. Onnistuin.

Novitan Polku, väri Porkkana.

Toisen huivin tein jostain ohuesta puuvillalangan jämästä, ja tein joka toisen kuvion reikäneuleena kuten kuvasta näkyy. Huivista tuli siis pitsimäisempi ja kevyempi, vähän talvea lämpöisempiin keleihin käytettäväksi. Tällä hetkellä se on eniten käytössä pään ympärillä suihkun/ saunan jälkeen kun pikkuletit kuivuu niin hitaasti että päätä jo palelee, ja tuo hengittää sopivasti.

Huivi, ulkonäkö: kalaverkko.

Nättiä rättiä

Tein noin vuosi sitten itselleni yhden kankaan rivillisen nenäliinoja, eikä sen jälkeen paluuta paperisiin enää ole ollut. Pehmeys on jotain aivan käsin kosketeltavaa! Niinpä tein niitä lisää. Ja sitten vielä lisää, kunnes niitä on nyt tarpeeksi vaikka suurin osa olisikin jo odottamassa pyykkiin pääsyä.

Ei, se ei ole niin ällöttävää kuin voisi kuvitella. Ohut puuvillakangas kuivuu nopeasti, ja heitän käytetyt aina suoraan yhteen pyykinpesupussiin, joten ei niitä likaisina tarvitse erikseen lääppiä ja lähmätä. Alkuun olin huolissani lähtevätkö puhtaaksi jos niistän verta nenästäni, mutta ihan hyvin ovat puhdistuneet.

Teen myös pöytärättejä satunnaisesti. Värikkäitä pieniä läpysköitä on hauska neuloa puuvillasta tai bambusta (tai niiden yhdistelmästä)  jos on vähän pahemmin pää jumissa, eikä tiedä mitä sitä tekisi.

Kuvaan ahdoin mukaan myös jonkun ala-asteen aikaisen pyyhkeen minkä olen tehnyt, toimii peflettinä nykyään. Se tuskin tarvitsee enempiä selityksiä, tuollaista vohvelipujottelua ovat varmaan lähes kaikki koulussa tehneet.

Rättien kirjoa.

Pikkukivaa

Opiskelun ohessa ja sen myötä sitä tulee tehneeksi kaikenlaista pientä. Pieniä kasseja on tehty sarjassa koulutyönä niin paljon kuin ehtii, joten tein yhden vapaalla hetkellä samoja kaavoja hyödyntäen farkusta. Siihen en vielä viritellyt kantohihnaa, mutta eiköhän se siihen huomenna ilmesty.

 Brodeeraustakin olen harjoitellut, ja siitä pitäisikin tehdä tässä lähiaikoina jokin ihan oikea työ pienten merkkien kanssa näpertämisen jälkeen. Siitä on jo olemassa jokin aavistus, mutta kerron kyllä vasta jos jotain valmista oikeasti tulee.

Tein myös työkaluilleni irtotaskun reiteen ompelun avuksi (kuminauhakiinnitys). Lankasakset ja pinsetit tuntuvat olevan jatkuvasti eri paikassa kuin minä, joten tuolla saan ne kulkemaan kätevästi mukana niiden olematta kuitenkaan tiellä. Ja kyllä, minulle nuo ovat jatkuvassa käytössä olevia työkaluja, aivan kuten puukko ja vasarakin olivat aikanaan veneitä rakentaessani.

Puikollisen jälkeen

"Tän puikollisen jälkeen" on varmasti yleisin antamani vastaus kun mies pyytää tekemään jotain. Onneksi siihen on oikein hyvin totuttu eikä enempää ole pyydelty, koska kesken jättäminen olisi epämiellyttävää. Toki pyöröneuleiden kanssa ilmaus on vähän harhaanjohtava,  käytän sitä silti.

Viime aikoina olen tehnyt yksivärisistä langoista struktuurikuvioisia sukkia, joita on helppo tehdä samalla kun katson jotain sarjaa Netflixistä. Hyvät leffat tulee katsottua ilman neuletta, mutta muuten kyllä on aina puikot kädessä jos sohvalle jään istumaan. Monet kuvioista osaan jo ulkoa, kun nitä on toisteltu tarpeeksi moneen kertaan, ja se helpottaa kummasti hommaa kun ei tarvitse seurata mitään ruutupiirroksia tai vielä hankalampia sanallisia ohjeita.

Sukkia on tullut tehtyä lukemattomasti viime vuosikymmenen aikana, en ole pitänyt mitään kirjaa kenelle on mennyt ja millä aikataululla niitä olen väsäillyt. Lähestulkoon koko ajan on joku pari tekeillä, vähintään matkaan otettavana hätävarana. 

Viimeksi huomasin bussimatkalla ajatelleeni että matka Helsingistä Kouvolaan on kantapäästä varpaisiin (koko 36). Ihan kelpaava ajan ja matkan mitta :)